New year

Vuosi vaihtui kolme viikkoa sitten, ja paljon on ehtinyt tapahtua. Suurin asia varmaan on se, että vaihdoin isäntäperhettäni, ja muutin pari viikkoa takaperin Victorian perheeseen loppuvuodeksi. Samalla vaihtui paikkakuntakin, mutta koulu pysyy samana.

Tehtiin myös vuoden vaihteessa Victorian kanssa meille bucket list, jossa listattin kaikennäköisiä random aktiviteetteja, joita pitäisi tämän kevään aikana ehtiä toteuttaa. Listalla on muunmuassa leffamaraton, vesitorniin kiipeäminen, keskiyöllä hautausmaalle meneminen ja 30 muuta aktiviteettiä. Ollaan tähän mennessä muunmuassa ostettu kaksi kultakalaa, joiden nimiksi tuli Bertha ja Madea. Tänä aamuna suureksi suruksemme Bertha oli menehtynyt tuntemattomasta syystä.

Musta kultakala Bertha oli mun kala, ja kultakalan näköinen kultakala Madea on Victorian.

Koulun puolella eka lukuvuosi ja kokeet päätty viime viikolla. En lukenut kokeisiin ollenkaan, mutta jotenkin kummasti todistuksessa arvosanat ovat pelkkää A:ta. Uuden lukukauden myötä tuli myös uudet oppiaineet, ja vihdoinkin mulla on tunteja niiden ihmisten kanssa, ketä tunnen. Mun lukujärjestyksessä on nyt sitten Advance PE, Math III Honors, Health Sciences ja English III Honors. Tällä viikolla myös vihdoin satoi lunta, ja torstaina mentiin kouluun kaksi tuntia normaalia myöhemmin, ja tänään koulut suljettiin. Ulos ei kannata missään nimessä mennä, koska siellä sataa lunta ja on niin kylmä, että voi tulla kipeäksi. Aiottiin mennä Victorian kanssa kävelemään metiköihin, ja jotkut meidän kavereista varotti, että siellähän on liikaa lunta meille. Kysyin siinä sitten, että oliko ne tietoisia siitä, että olen kotoisin Suomesta.

Käytiin viime maanantaina vuorilla Boonessa lumilautailemassa. Lämpötila oli siellä noin -10°C. En tuonut Suomesta minkäännäköisiä talvivaatteita, joten mulla ei ollut mitään hirveän lämpöstä kerrastoa päällä, joten toi -10°C lämpötiä tuntui hieman jäsenissä. Lisäksi kyseinen päivä sattui olemaan yksi niistä harvoista pakkaspäivistä osavaltiossa, joten tottakai ne tykitti sitä lunta koko päivän. Mulla ei myöskään ollut laskettelulaseja, joten kaikki se lumen ja jään seos tuli suoraan naamaan ja silmiin. Vielä epämukavemman tästä lumilautailukokemuksesta teki se, että mulla oli käytössä joku älyttömän huono vuokralumilauta, jonka pohjassa ei ollut minkäännäköisiä voiteita, vaan sen sijaan ihan vaan pari pientä naarmua. Olen kuitenkin tyytyväinen, että päästiin lumilautailemaan, koska alunperin luulin, että jää lautailut Suomen puolelle.

Victoria ja mä Beech Mountainin huipulla lumilautailemassa.

Muuten täällä sujuu elämä hienosti. Tänään tuli postissa uudelle isäntäperheelleni kaikki tiedot ja lomakkeet musta, mitkä olin vuosi tai kaksi sitten täyttänyt. Siinä nipussa oli myös kirje tulevalle isäntäperheelle, jota lukiessani huomasin, kuinka paljon olen muuttunut tämän puolen vuoden aikana. Ennen en uskaltanut sanoa juuri mitään tuntemattomille ihmisille. Nykyään tuntemattomia ihmisiä on täällä suurin osa, ja uusia kavereita on saatava. Enään mua ei oikeastaan edes kiinnosta, onko juttukaveri tuntematon vai ei, ja puhun täällä kaikille. Olen myös muuttunut paljon itsevarmemmaksi ja itsenäisemmäksi. Vaihtovuodestani on nyt kulunut suunnilleen puolet, ja se, miten aika on kulunut niin nopeasti on aikas pelottavaa. Kohta olen jo takaisin Suomessa, eikä ole varmaa tietoa, koska seuraavan kerran näen näitä ihmisiä. Suurinta osaa tuskin näen enää koskaan, mikä on surullista. Olen jo kauhuissani nähnyt uniakin, että olen jo takaisin Suomessa, ja vaihtovuosi olikin jo ohi. Onneksi vielä on noin 5 kuukautta jäljellä.