Prom oli jo pari viikkoa sitten, ja siitä seurannut kaikenlainen stressaaminen vihdoinkin ohi. Koko kevät ennen promia piti huolehtia, ettei treeneissä ilmaannu mitään kamalia rusketusrajoja, ja liikunnassa piti rajottaa turhaa riehumista, jotta välttyi mustelmilta. Mekon löytämiseen meni ikuisuus, kun en halunnut 300 dollaria tuhlata mekkoon, jota en voisi edes ensi vuonna vanhojen tansseissa käyttää (tyyli on sen verran erilainen). Oman mekon löytämisen jälkeen piti vielä pari shoppailureissua käydä läpi, kun koitettiin Victorialle löytää mekkoa. Hän melkein luovutti koko homman, ja mun piti pakottaa hänet muuttamaan vaatimuksiaan mekolle. Mekko ja meikki olivat ainoat asiat (kahden dollarin korujen lisäksi) mihin käytin ollenkaan rahaa, ja muut meni "ihan sama ei kukaan kuitenkaan kato"-fiiliksen johdosta ostamatta.
Prom-aamuna herättiin, ja puolenpäivän maissa eräs ystävämme tuli meikkaamaan meidät (koska omat kätemme eivät suostu yhteistyöhön). Meikkausten lomassa laitettiin hiuksia ja kynsiä. Sen jälkeen vaihdettiin mekot päälle, ja mentiin ottamaan kuvia ulos. Sitten kerättiin varsinainen kaveriporukkamme kokoon, ja matka jatkui toisen valokuvaustuokion kautta Kurama-nimiseen japanilaiseen ravintolaan. Siellä oli muutama muukin prom-porukka syömässä, joten meni tunti, ennen kuin kokki edes tuli kokkaamaan ruokaa meidän eteemme. Koululle selvitettiin tie yhdeksältä. Pian sen jälkeen moni lähti kotiin/jatkoille, ja me jäätiin muutaman muun kaveriporukan kanssa yksin koulun saliin. Koko prom oli kaikkien mielestä naurettavan ylihinnoiteltu. Siitä piti siis maksaa 40 dollaria, että pääsee lauantai-iltana koulun liikuntasaliin, jossa oli muutama koristus ja pöytiä salin reunalla. Sai sieltä toki ilmaisen sormuksen ja vettä. Kaikesta rahastuksesta huolimatta prom oli hieno kokemus.
 |
| Minä, Victoria, Victoria, Karla ja Devin |
Softball-kausi päättyi viime viikolla, ja heti seuraavana päivänä päästiin pitkästä aikaa pelaamaan tennistä. Tennistä on tästä eteenpäin kerran viikossa, ja muina päivinä saa koulun jälkeen lähteä rauhassa kotiin jatkamaan viimeisellä tunnilla aloitettuja päiväunia.
 |
| Softballin Senior Night |
Koulun puolella ei tehdä oikein mitään mun kannalta hyödyllistä, ja niissä aineissa, mitkä mua jossain määrin kiinnostaa on arvosana lähes 100/100. Matikka täällä vastaa Suomen lukion ykkösvuoden kursseja, joten on ollut koko kevät pelkkää kertausta mulle. Opettaja koittaa väittää useasti, että katson vastaukset netistä, kun teen läksyt välillä kahdessa minuutissa, kun paikallisilla menee lähemmäs varttia. Health Sciencessa opitaan samoja asioita, kun ysiluokan biologiassa. Siitäkään ei siis muuta hyötyä ole, kun että oppii sisäelimet, valtimot, luut ja kaikki mahdolliset hermosairaudet englanniksi ja latinaksi (ja unohtaa samantien kokeen jälkeen). Sitten on englanti, jossa luetaan kirjaa nimeltä The Adventures of Huckleberry Finn, jonka sisältö on mulle erittäin hämärä. Kirja kun on kirjoitettu kokonaan 1800-luvun puhekielisellä englannilla. Luin kirjasta ehkä kaksi ekaa kappaletta, jonka jälkeen luovutin koko homman, ja pistareista on tullut sellaisia arvosanoja kuin 8/100, 32/100 ja 45/100 (hylättyynkin vaaditaan 50/100). Opettaja aluksi yritti saada mut lukemaan kirjaa, mutta enää ei edes huomauta, jos en kirjaa luettaessa käännä sivua kertaakaan tunnin aikana, tai nukun taitavasti eturivissä.
