Ekana päivänä saavuttiin perille suunnilleen neljän aikoihin iltapäivällä, ja lentokentällä vastassa meitä oli isovanhemmat kädessään kaksi aidoista kukista tehtyä leitä. Käytiin kotona heittämässä matkalaukut ja vaihtamassa vaatteet, ja lähdettiin saman tien rannalle ottamaan aurinkoa, uimaan ja piknik-illalliselle. Ranta oli täynnä täydellisesti ruskettuneita ihmisiä, ja sitten oli minä ja Victoria, ilman minkään näköstä pohjarusketusta aivan valkoisina, sokaisemassa kaikki paikalliset. Reissun aikana tuli käytyä läpi lähes kaikki vierailun arvoiset rannat Mauilla. Kaikilla niillä oli joku ihmeellinen havaijinkielinen nimi, joista yksikään ei jäänyt päähän.
Toisena iltana käytiin Lu'aulla, joka on (jos oikein ymmärsin) siis perinteinen havaijilainen jonkin sortin ruokailutapahtuma, jossa kypsennettiin sika maan alla hiekassa. Tarjolla oli paljon erilaisia ruokia, joista suurin osa oli ihan tavallisia amerikkalaisia ruokia (ei kuitenkaan pikaruokaa). Juomia oli myös montaa sorttia, ja Victorian kanssa tuli nautittua vähän turhan monta (alkoholitonta) piña coladaa. Lavalla oli ihmisiä tanssimassa hula-tanssia ja heittelemässä ja pyörittelemässä palavia keppejä, ja samaan aikaan joku kertoi tarinaa Havaijin historiasta.
Yhtenä päivänä pysähdyttiin yhdelle rannalle, jonne usein kilpikonnat nousee merestä pakoon haita. Sinä päivänä myös yllä oleva äärimmäisen uhanalainen havaijinhylje oli tullut nukkumaan rannalle.
Victorian eno Michael vei meidät yhtenä aamuna bambumetsään vaeltamaan. Matkan varrella oli useita vesiputouksia, joista kolmannen jälkeen alkoi extreme-matka, ja ensin piti kiivetä yhden päälle. Sen jälkeen alkoi hyppiminen veteen, jonka jälkeen uitiin pieni matka, jotta pääsi eteenpäin. Viimeiselle vesiputoukselle mentäessä piti lähinnä vain kiivetä ja uida, mutta takaisin tullessa yksinkertaisinta oli hypätä alas vesiputouksilta.
Viimeisenä iltana mentiin Haleakala-nimisen entisen tulivuoren huipulle katsomaan auringonlaskua. Tulivuori oli kuulemma joskus räjähtänyt, ja huipulla on nyt (observatorion ja vessojen lisäksi) vain kraatteri, jonne voi tehdä muutaman päivän mittaisia vaelluksia.
Käytiin matkan aikana myös katsomassa laavakenttiä, snorklaamassa, ja harrastettiin myös paddleboardingia. Nähtiin silloin pari kilpikonnaa ja korallia. Victorian serkku Riley vei meidät yhtenä päivänä taas viidakkoon näyttämään meille Twin Falls -nimiset vesiputoukset. Tarkoituksena oli mennä sinne uimaan, mutta putouksilla sattui olemaan kaksi koditonta hippiä alasti hyppelemässä alas vesiputouksilta, joten päätettiin vain istua hetki kivillä. Hepä sitten tuli esittelemän itsensä meille, nimet olivat Earl ja Vishra. He toivottivat meidät sitten tervetulleeksi heidän maailmaansa, ja kuulemma asuvat vähän siellä täällä ympäri Mauia. Hetken juttelun jälkeen toinen heistä sanoi, että heillä on meille lahjoja, ja he sitten lähtivät niitä hakemaan. Molemmat käveli aivan kuten Tarzan, ja vähän ajan kuluttua he ilmestyivät joidenkin erittäin uhanalaisten kukkien kanssa, ja kukat olivat kuulemma peräisin joltain havaijilaiselta kunikaalliselta. Vesiputoukset oli kuulemma olleet heidän hallussaan jo pitkään, ja nyt he antavat meidän rauhassa käyttää niitä. Saman tien näiden kahden hipin sanottua hyvästi lähdettiin takaisin autolle, eikä edes menty sinne uimaan. Tuli siis koettua kaikennäköistä tavallisesta poikkeavaa juttua, joten oli hieno matka.
