Two months

Aika on mennyt tosi nopeasti, ja takana on jo 2 kuukautta! Paljon on tapahtunut viime postauksen jälkeen, ja arki on lähtenyt rullaamaan ihan mukavasti. Yhtenä aamuna unenpöpperössä menin laittamaan kapselikahvinkeittimeen mukini ylösalaisin, ja ihmettelin, että "miks ihmeessä tä kuppi on näin piripintaan täynnä", kunnes hetken pähkäilyn jälkeen Lisan kanssa todettiin, että taisikin olla kahvikuppi väärinpäin.

Koulun puolella menee ihan mukavasti, sillä mun aineet on sen verran helppoja, ettei läksyjä tule oikeastaan ollenkaan. Välillä täytyy tehdä PowerPoint-esitelmiä ties mistä mielisairauksista ja kierrätystavoista, mutta niiden lisäksi en ole tehnyt kertaakaan läksyjä. Opettajat on vihdoin vähän höllännyt dress coden suhteen, ja tällä hetkellä on sallittua käyttää reijällisiä farkkuja, kunhan iho ei näy (ennen sillä ei ollut mitään merkitystä, näkyikö iho vai ei). Edelleen kuitenkin turhauttaa se, että täällä kontrolloidaan niin tiukasti käytävillä kulkua, kuten jos käy toisessa luokassa nopeasti, täytyy ottaa mukaan kulkulupa opettajalta, ja vessassa käymiseen on erikseen jaettu Bathroom Passit, joita on ne 4-8 per lukukausi.

Tenniksessä kausi lähenee loppuaan, ja tällä hetkellä olen #4 teamissa. Sateiden vuoksi treenejä ja pelejä on jouduttu perumaan ja siirtämään. Enää on 5 peliä jäljellä, jonka jälkeen oletan että kausi on ohi. Sen jälkeen on ilmeisesti silloin tällöin treenejä, kunnes tulee talvi, eikä ole enää mahdollista pelata ulkona. Oon tässä tenniksen ohella käynyt myös kuntosalilla, koska sain Lisalta kupongin ilmaiseen kuukauteen kuntosalilla. Itse kuntosali ei ole mikään suuri urheilukeskus, mutta olenpahan saanut hoidatettua katoavia reisilihaksiani, minkä seurauksena polvet on ruvennut hieman reistailemaan (ja polvet on myös teipattu kinesioteipillä). Aloin myös miettiä, että mitä sitä tekisi tenniksen jälkeen. Ensin olin pitkään sitä mieltä, että käyn vain lenkillä ja kuntosalilla soccer-kauteen saakka, mutta päätinpäs tänään mennä juttelemaan koripallojoukkueen valmentajalle, ja nyt on tiedossa Try Outit marraskuun alussa, ja sitä ennen omatoiminen treenikausi, joka sisältää koripallon alkeiden opettelun aina uskollisten YouTube-videoiden avulla. Mutta saas nähdä, miten käy.

Käytiin myös mun ekassa jenkkifutispelissä pari viikkoa sitten, ja suoraan sanottuna en ymmärtänyt pelistä mitään. Katsomosta katsottuna näytti siltä, että iso joukko ihmisiä valmistautuu johonkin, ja pillin vihellyksestä ihmiset hyppivät toistensa päälle riippumatta siitä, kenellä pallo on. Yleisöllä oli kuitenkin meno päällä, ja kaikki hurrasi kuin viimeistä päivää.

 Tänne on myös vihdoinkin tulossa syksy! Puiden lehdet on ollut jo pidemmän aikaa punertavat, mutta nyt myös ilma on alkanut vähän viiletä. Täällä kaikki sanoo, että ompas kylmä, ja minä vastaan siihen joka kerta, että "Yeah, Finnish weather!!". Syksyn myötä kaupan hyllyt on myös alkanut täyttyä KAIKISTA MAHDOLLISISTA Pumpkin Spice -tuotteista. Ja täältä todellakin saa kaikkea Pumpkin Spice -tavaraa, mitä vaan voi kuvitella. Mun henkilökohtainen suosikki on tee, johon sekoitan maitoa. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kaikki muukin Pumpkin Spice maistuu ihan mahtavalta (lukuunottamatta niitä valmisjauhomuffinseja, mitä mun piti leipoa viime viikolla)!

Oon myös ollut tähän mennessä kahdessa YFU:n orientaatiossa, ja tavannut muita vaihtareita. Kumpikaan tähänastisista orientaatioista ei kuitenkaan ole ollut se mun alueen virallinen orientaatio. Olen päässyt mukaan sen takia, koska Lisa sattuu olemaan YFU:n Field Director, ja sen takia käy kaikki orientaatiot läpi. Se virallinen on vasta ensi lauantaina tulossa, ja kuulemma siinä ryhmässä kaikki vaihtarit on kotoisin eri maista (viimeisimmässä varmaan puolet oli saksalaisia). Olen törmännyt yhteensä kolmeen suomalaiseen tai suomea puhuvaan, ja todennut että en enää osaa puhua suomea. Tai osaan, mutta sitä kuuluisaa hoono soomia, todella oudolla aksentilla, ja hetken pohdinnan jälkeen. Odotan oikein innolla, että kuinka kaunis aksentti mulla on ensi kesänä, kun tulen takaisin Suomeen.

Orientaatio No. 1 Charlotten alueelta. Kuvassa vasemmalta oikealle Rena Japanista, minä Suomesta, Lina Sveitsistä, Lennard Saksasta, Martijn Alankomaista, Chiara Italiasta, Franzi Saksasta, Laura Suomesta ja Lisa Japanista.

Labor Day Weekend

Viime viikonloppuna käytiin perheen kanssa Appalakeilla viettämässä Labor Daytä. Lähdettiin reissuun perjantaina aiottua aiemmin, sillä koulussa levisi ilmeisesti norovirus, ja mun ja Calen lisäksi noin 1000 muuta oppilasta päätti skipata koulun joko taudin tai sen välttämisen takia. Matkalla Ashevilleen, jossa siis oli meidän hotelli, pysähdyttiin Winston-Salemissa syömässä Sweet Potato -ravintolassa.  Sinne oli yli tunnin jonotusaika, joten odotusaikana kierreltiin kaupingin keskustaa, josta päättelin kaupungin olevan täynnä ihmeellisiä taiteilijahihhuleita, jotka pitivät kuka mitäkin näyttelyitä ja myivät teetä, saippuaa ja lasitavaraa. Illemmalla myös törmättiin muutamaan jengiin, jonka kaikilla jäsenillä oli samanlainen T-paita, jossa luki jotain pilven polttamisesta.

Lauantaina herättiin seitsemältä, ja lähdettiin Biltmoreen. Biltmore on joskus ollut jonkun älyttömän rikkaan hollantilaisen George Vanderbiltin perheen koti. Tänä päivänä siellä käy paljon turisteja, ja ihmiset järjestää myös häitään siellä. Bilmore sijaitsee siis vuorilla keskellä-ei-mitään, ja kaikki, mitä talon (tai oikeastaan linnan) ikkunasta näkee, kuului George Vanderbiltille. Talossa oli reilusti yli 200 huonetta, 43 vessaa, sisäuima-allas, kuntosali, keilarata ja talvipuutarha sisällä. Ulkona puolestaan taisi olla suunnilleen 5 tai 6 puutarhaa. Sanotaan vaikka niin, että jollain on ollut ylimääräistä rahaa.

 
 



   
Sunnuntaina lähdettiin kymmenen aikaan aamulla Grandfather Mountainille. Tarkoituksena oli olla perillä joskus kahdentoista maissa, mutta muutama muukin oli tulossa samaan paikkaan, joten tunnin vuoren rinteellä ruuhkassa olemisen jälkeen päästiin viimein perille. Käytiin Swinging Bridgellä, jonka yhteydessä olevan matkamuistomyymälän yhteydessä törmäsin yllättäen kahteen suomalaiseen! En kuitenkaan sanonut heille mitään, sillä musta oli erittäin mukavaa kuunnella suomalaisten puheita, kun he kuitenkin siinä luulivat olevansa ainoat suomea puhuvat. Swinging Bridge -silta on noin yhden mailin korkeudessa, ja nimensä mukaisesti se kuulemma keinuu tuulessa. Sillan vieressä oli kyltti, jossa luki 'Max 40 henkilöä', mutta karkeasti arvioiden voisin väittää, että yhdessä vaiheessa sillalla käveli suunnilleen 80-100 henkeä samaan aikaan.

Maanantaina, jolloin oli siis virallisesti Labor Day, oltiin lähes koko päivä kotona. Lähdettiin kotoa vain kauppaan ostamaan tarvikkeet keksien leipomista varten. Sain vihdoinkin leipoa jotakin alusta saakka, eikä tarvinnut käyttää niitä valmisjauhomitäliesekoituksia. Leivoin siis suklaakeksejä ja kaurakeksejä, ja Lisa päätti vielä leipoa (jauhosekoituksesta) red velvet -kakun. Mietin siinä, että miksi ihmeessä kaikki täytyi leipoa kerralla, mutta sainpahan pitkästä aikaa leipoa. Siinä menikin sitten koko loppupäivä, ja illalla muistin, että seuraavana päivänä oli kaksi "koetta" tulossa. Sitten taisinkin jo nukahtaa.