Thanksgiving & Christmas

Tänne tulostani saakka täällä on odotettu kolmea juhlapäivää. Ensimmäinen niistä oli halloween, toinen kiitospäivä ja kolmas joulu. Joulua on ehkä odotettu eniten, ja sen huomasi mm. siitä, että radiossa on soinut syyskuun lopusta saakka joululaulut. Ennen joulua kuitenkin oli kiitospäivä, jonka jälkeen kurpitsa- ja kalkkunakoristeet revittiin samantien alas, ja eikun joulukuusi pystyyn.

Thanksgivingia eli kiitospäivää täällä vietettiin torstaina 26. marraskuuta. Koulusta saatiin vapaata keskiviikosta alkaen, joten silloin lähdettiin ajelemaan kohti Outer Banksejä, jossa vietettiin kiitospäivää sukulaisten luona. Keskiviikkona myös leivottiin piirakoita ja laitettuun muita ruokia etukäteen. Torstaina oli se varsinainen ylensyöntipäivä, jolloin syötiin runsain määrin kalkkunaa ja kurpitsapiirakkaa. Meitä oli siellä suunnilleen 20 henkeä syömässä. Perjantaina oli Black Friday, jolloin porukat ryntää hulluna aamuyöllä kauppoihin ja ostoskeskuksiin alennuksien ja tarjousten perässä. Vastaava tapahtuma Suomessa on varmaan Stockmannin Hullut Päivät eli mummot käyttävät kyynerpäätaktiikkaa, jotta saisivat haluamansa teekupit ja huivit. Täällä kokoluokka on kuitenkin hieman toinen kuin Suomessa. Me lähdettiin shoppailemaan kello seitsemältä, ja kotiin palattiin kolmen maissa. Lauantaina käytiin rannalla katsomassa villihevosia ja keräämässä simpukoita. Sunnuntaiaamuna lähdettiin takaisin kotia kohti, ja illalla koristeltiin jo joulukuusta, ja porukoilla oli jo talot koristeltuina jouluvaloihin.



Joululoma alkoi koulusta perjantaina 18.12. Koulussa katsottiin lähinnä vain elokuvia tai nukuttiin (kyllä, historian opettaja antoi vaihtoehdoiksi katsoa The Conspirator -leffaa tai nukkua). Koulun jälkeen kävin Victorian kanssa syömässä. Illalla menin katsomaan koulun koripallopeliä toisten kavereiden kanssa, jonka jälkeen mentiin meksikolaiseen ravintolaan syömään. Lauantaina oli YFU:n vaihtareiden joulujuhla, jossa käytiin Winston-Salemissa shoppailemassa ja chileläisen vaihtarin kotona vaihtamassa joululahjat ja syömässä. Jouluksi mentiin taas Outer Bankseille sukuloimaan. Jouluaattona amerikkalaisesta tyylistä poiketen avattiin lahjat aamulla päivää etukäteen, jotta lahjojen avaaminen saataisiin sovitettua perheen kiireiseen aikatauluun. Aattoiltana joulukirkon jälkeen muiden ravintoloiden ollessa suljettuina käytiin japanilaisessa ravintolassa syömässä sushia. Joulupäivänä herättiin taas aikaisin ja avattiin lisää lahjoja. Lahjojenavauksen jälkeen syötiin perinteistä breakfast casserolea. Yhdentoista aikoihin lähdettiin sukulaiskierrokselle, ja ensimmäinen pysäkki oli isovanhemmilla. Siellä syötiin lounasta ja vaihdettiin taas lahjoja. Sen jälkeen lähdettiin syömään illallista toisten sukulaisten luokse, lahjojen vaihtamista lukuunottamatta. Amerikkalaiset jouluruoat ei muistuta Suomen jouluruokia pätkääkään, ja oikeastaan en edes tiedä, mikä niistä teki jouluruokia. Lautasilta löytyi muunmuassa kananuggetteja, pulled porkia, peuranlihaa mac and cheesea, pinaattia, bataattia ja cole slawta. Ei poikkea oikeastaan ollenkaan normaaleista ruoista. 

Joulun jälkeen loma jatkuu vielä ensi sunnuntaihin saakka. Outer Bankseiltä paluun jälkeen lähdin tunnin sisällä lähdin jo Victorialle. Tarkoituksena oli mennä metsästämään aamulla, mutta illalla käytiin elokuvissa, ja kotiin tultiin puolenyön jälkeen. Päätettiin siis jatkaa unia sen sijaan, että herättäisiin kello 5:30. Maanantaina lähdin sitten uudelleen yökyläilemään, ja vietin kaksi yötä poissa kotoa. Ekana päivänä käytiin keilaamassa ja rullaluistelemassa, jonka jälkeen vietettiin leffailtaa Victorian autotallissa. Tiistaina käytiin taas elokuvissa, ja harrastettiin kaikennäköistä hauskaa random-aktiviteettiä. Mentiin esimerkiksi Hyco-järvelle keskiyöllä käppäilemään, kuin myös hautausmaalle ja go kart-radalle. 

Eroja Suomen ja USA:n välillä

Olen vaihtovuoteni alusta lähtien tehnyt listaa eroista Suomen ja USA:n välillä. Niitä on nyt kertynyt ihan hyvä määrä, joten päätin ne julkaista tännekin. Voi olla, että puolen vuoden päästä teen toisen samanlaisen, jos lisää eroavaisuuksia ilmaantuu.

Erot Suomen ja USA:n välillä

1.  Veitsenkäyttö - Täällä ihmiset ei käytä veistä lähes koskaan. Koulun ruokalassa sitä ei ole edes saatavilla. Ihmiset leikkaavat vaikean näköisesti ruokansa haarukalla, ja veitsi tulee kuvioihin vasta pihviä syödessä. Joskus vaihtovuoden alussa, kun en ollut ihan tietoinen tästä veitsikulttuurista söimme kanaa pelkällä haarukalla, ja se ei ihan niin helposti sujunutkaan. No, eipä siinä sitten mitään. Multa kysyttiin haluanko toisen haarukan. Ajattelin siinä vaan, että miten olis vaikka veitsi.
2. Tiskiharja - Täällä ihmiset ei tiskaa tiskejään tiskiharjoilla tai edes sienillä, vaan pyyhkeillä. 
3. Kuittien pituudet - Suomessahan kuiteissa ei lue muuta kuin kaupan nimi, myyjän nimi, kellonaika, mitä on ostettu ja maksettu, ja toivotetaan tervetuloa uudelleen. Täällä kuitissa on koko lainsäädäntö.
4. Sääntöjen määrä - Täällä on sääntöjä ja ohjeita joka lähtöön. Syynä yleensä se, ettei voi haastaa oikeutee, jos joku tunaroi.
5. Lääkemainokset - Televisiossa mainostetaan toisinaan reseptilääkkeitä. Mainokset kestää yleensä sellaiset 3-4 minuuttia, kun niissä luetaan myös koko pakkausseloste ääneen. Mainosten näyttelijät yleensä onnellisina leikkivät lastensa ja lastenlastensa kanssa leikkipuistoissa tai muuten vaan onnellisina puuhastelevat arkisia asioita osoittaen, että lääke parantaa kaikki elämän osa-alueet.
6. Autot - Älyttömän isoja eurooppalaisiin verrattuna.
7. Jalkakäytävät ja suojatiet - Niitä ei ainakaan tästä kaupungista kauheasti löydä. Ihmiset kulkee joka paikkaan autolla. Vähän kyllä turhauttaa, kun on tottunut menemään pyörällä 10 kilometrinkin päähän, ja täällä joutuu menemään kouluun autolla sen 3 minuutin ajomatkan. Koska onhan se koulu niin kamalan kaukana.
8. Pyöräily - Voin laskea näkemäni pyöräilijät yhdellä kädellä. Täällä ei ole edes pyörätelineitä.
9. Laulut radiossa - Radiossa lauluista sensuroidaan kaikki kirosanat tai muuten rumat sanat, ja tilalla on vain basso tai muuta epämääräistä ulinaa, mikä on erittäin hämmentävää. En tiedä, että mitä silläkin yritetään saada aikaan.
10. Vapaaehtoisuus - Täällä kaikki tekee jotain hommaa vapaaehtoisesti. Suomessa moni kysyy, että mitä mä tästä sitten saan, mutta täällä mennään ja tehdään hommia yhteiseksi hyväksi.
11. Kirkot - Amerikkalaiset kirkot ei oikeastaan edes näytä kirkoita. Ulkopuolella saattaa olla jonkin sortin tornin tapanen katolla ja yleensä risti jossakin, mutta sisäpuolella kirkot on jotain ihme viihdekeskuksia. Meidän perheen kirkossa etuovesta sisään tullessa saapuu ensin Welcome Centeriin. Sieltä pääsee jumalanpalvelushuoneeseen, jossa on kolme valkokangasta, johon heijastetaan laulujen sanat, jotka eivät todellakaan ole mitään tylsiä virsiä, vaan oikeita lauluja (uskonnollisilla sanoituksilla kuitenkin). Lisäksi kirkossa on huone Sunday Schoolille ja Youth-tapaamisille, ja se huone sisältää muunmuassa Air Hockey -pöydän ja muita vastaavia pelejä. Sitten on keittiö ja ruokasali, jossa on ruokittu jenkkifutisjoukkuetta. Kirkon ulkopuolelta löytyy myös leikkipuisto.
12. Muovikassit - Kaupassa kassalla myyjä tunkee kaikki ostokset superhuonoihin muovikasseihin, joista puolet hajoaa jo ennen kuin ne ehtii siirtämään takaisin ostoskärryihin. Naurettavinta siinä on se, että vaikka ostaa vain yhden tuotteen, on sekin jo muovikassissa ennen kuin on edes ehtinyt mainita, että pärjää hyvin ilmankin sitä. Usein muovikasseihin pakataan myös yksittäisiä leipäpusseja, jotka on jo kerran (tai oikeastaan kahdesti, kun leipäpussin sisällä on toinen muovipussi) pakattu, eikä ne oikeastaan edes tarvitse toista kassia.
13. Ihmiset rakastaa omaa osavaltiotaan - Täällä on jokaisen ihmisen kodissa kaikennäköisiä tauluja, mittä lukee kuinka ylpeitä ihmiset ovat North Carolinan osavaltiosta. Samalla linjalla mennään myös koko maan suhteen.
14. Maastokuvio - Suomen maastokuviohan on sellainen ihan perus maastokuvio, mutta täällä se sisältää ties mitä risuja ja tammenlehtiä. Ja ihmisillä on siinä kuosissa takkeja, paitoja, housuja, sukkia, pipoja, hanskoja, reppuja, saappaita, autoja, telttoja, koirien kaulapantoja, kypärämyssyjä, kahvikuppeja ja joulusukkia. Myös metsästysaseet ovat tätä kuosia. Ja toki tämän perus maaston värisen maastokuvion lisäksi samaa kuosia löytyy tytöille pinkkinä.
15. Ulkona syöminen - Täällä syödään ulkona lähes joka viikko ainakin kahdesti.
16. Nuoriso ei käytä tekstiviesteissään emojeita lähes ollenkaan, vaan sen sijaan kirjoittavat lol ja hahaha ja mitälie vastaavia lyhenteitä.
17. Instagram - Ihmisillä on täällä usein suunnilleen 1000-2000 seuraajaa Instagramissa, mutta se, mikä tässä asiassa on hämmentävää on se, että niiden kuvilla on noin 30-60 tykkääjää. Suomen puolella esimerkiksi jos on 300 seuraajaa, kuvilla on 170 tykkäystä.
18. Sisustustyyli - Usein se on aika lailla kamala. On täällä hienoja uusia koteja, joissa on kovapuulattiat ja hienoja huonekaluja, mutta usein on kokolattiamatot ja kaikennäköisiä 'Happy Fall Y'All' -tauluja ja kurpitsoja tuomassa syksyn/meneillä olevan vuodenajan tai juhlapyhän tunnelmaa.

Mitä Suomessa on ja USA:ssa ei  

1.  Jatkuu-tunnukset - Mainokset tulee täällä sulavasti elokuvan keskellä niin, ettei aina edes huomaa, että elokuva on tauolla.
2. Ruisleipä - En ole löytänyt yhdestäkään kaupasta mitään vastaavaa leipää, jossa olisi oikeasti jotain kuituakin.
3. Pidesuihku - Sitä ei ole olemassakaan tässä maassa
4. Penaalit - Ihmiset ei käytä penaaleja ollenkaan, vaan kynät kulkee sujuvasti kassinpohjalla

Mitä USA:ssa on ja Suomessa ei

1. Veden maustajat - Täällä ihmiset sekoittaa veteensä erimakuisia maustajia, jotka sisältää erinäköisiä mineraaleja ja vitamiineja - ilman kaloreita tietenkin. 
2. Hupparit - Ihmisillä on huppareita ja t-paitoja kaikista mahdollisista tapahtumista, urheilujoukkueista, ravintoloista ja kaupungeista.
3. Kahvikupinaluset (coasters) - Ihmiset laskevat kahvikuppinsa vain ja ainoastaan tämän lituskaisen esineen päälle. Luulevat, että pöytä on pilalla saman tien, kun kahvikuppi osuu pöytään. 

Loppuun vielä kuva syksyisestä järvestä.

 

Täällähän ihan viihtyy

Viime postauksesta on taas kulunut aikaa, ja paljon on tapahtunut. Suurin muutos yleisesti ottaen on se, että olen alkanut viihtyä täällä yhä enemmän, ja enää en kaipaa kotiin niin paljoa. Koulussa en viitsi enää edes turhautua, koska olen jo alkanut tottua tarpeettomien juttujen tekemiseen, kuten esimerkiksi paperinpalojen yhteen teippaamiseen tai saman tekstin kopioimiseen kolmeen kertaan. Projektienkaan eteen mun ei kauheasti tarvitse vaivaa nähdä, sillä esimerkiksi edellisestä tuli arvosanaksi 100/100. Projekti oli oltava valmiina eilen neljännellä oppitunnilla, ja aloitin tekemään sitä puolessavälissä kolmatta oppituntia. Kyseinen projekti oli myös "tiukemmin arvosteltava projekti", josta ei ole enää niin helppoa saada 100 pistettä.

Muutama viikko sitten meillä oli tarkotus olla mun oman alueen orientaatio, mutta se peruutettiin edeltävänä iltana hurrikaanin takia. Tänne oli tosiaan tulossa hurrikaani, jonka seurauksena South Carolinan osavaltio oli rannikon osalta veden alla, ja North Carolinassa tuuli ja satoi ihan kiitettävästi. Orientaatio siirrettiin sitten eteenpäin, ja sen on tänhetkisten tietojen mukaan tarkoitus olla tulevana lauantaina. 

Seuraavalla viikolla oli kooulussa spirit week ja tenniskauden viimeinen virallinen viikko. Meillä oli kolme peliä, joista viimeinen oli Senior Night, joka käytännössä tarkoittaa viimeistä kotipeliä, jonka jälkeen syödään ja ylistetään senioreita, joihin myös mut laskettiin vaihtarina, vaikka virallisesti oonkin junior. Senior Night alkoi tavallisilla peleillä, jotka tällä kertaa pelattiin jotkut ihmeen isojen koirien viitat kaulassa/selässä. Pelasin vastustajateamin #2 vastaan ja voitin 8-0. Pelien jälkeen syötiin ruokaa ja kakkua, jonka jälkeen alkoi lahjojen avaaminen. Mulle tuli aika puskista koko lahjojen jakaminen, mutta ihmiset siis antoivat senioreille kaikennäköistä tavaraa, kuten suihkugeeliä, pimeässä hohtavia dinosauruksia, suojalaseja ja kynsilakkaa tulevaisuutta varten. Kaikille senioreille annettiin myös suunnilleen A1-paperin kokoiset kortit, joihin muut oli kirjoittanut joko oman nimensä, tai vaihtoehtoisesti pienehkön novellin. Valmentaja piti myös jokaiselle erikseen puheen, ja kertoi, kuinka hienosti kaikki oli pärjännyt ja tehnyt parhaansa. Näin ollen kaikki itkivät lähes jatkuvasti, mutta Senior Night oli kyllä yksi tähän mennessä parhaista päivistä.

Spirit weekin teemana vuosikymmenet

Tennis teamin seniorit

Saman viikon perjantaina meillä oli koulussa Homecoming. Alunperin mun oli tarkotus mennä viettämään erään 5-vuotiaan synttäreitä rannikolle, mutta halusin jäädä katsomaan elämäni ainoaa homecomingia, joten sain jäädä viikonlopuksi yökyläilemään kaverini Victorian luokse. Homecoming ei meidän koulussa sisällä minkäännäköisiä tansseja tai mekkojen hankkimisia. Sen sijaan heti koulun jälkeen oli Uptown Roxborossa joku paraati, jossa eri urheiluteamien ja clubien jäsenet vilkuttelivat muille. Itse en mennyt paraatiin ollenkaan, vaan mentiin Victorian kanssa heti koulun jälkeen kirkkoon auttamaan jenkkifutisjoukkueen ruokinnassa illan homecoming gamea varten. Illemmalla mentiin peliin, joka voitettiin reippaasti, ja katsomossa oli taas kova meno. Viikonloppu meillä sisälsi muunmuassa ratsastusta, nuotio/leffaillan, s'moresien valmistusta nuotiolla, Haunted House -kummitustalokäynnin ja joessa vaatteet päällä uimisen. Sunnuntai-iltana käytiin myös jossain kirkon Youth-hommassa, joka oli yllättävän kivaa, ja sen päätteeksi saatiin muffinseja.

Viime viikolla meillä oli tenniksessä viimeiset lailliset treenit PAC6-turnausta varten. PAC6 on siis turnaus, johon vain Top 6 osallistuu. Jokaisella koululla on kaksi nelinpeliparia ja kaksi pelaajaa pelaa kaksinpeliä. Jos PAC6-turnauksessa voitti kaikki pelinsä, se on menoa aluekisoihin. Meidän tiimistä sinne eteni yksi nelinpelipari. Turnausta varten treenattiin maanantaina ja tiistaina, ja keskiviikkona oli turnaus. Sinne lähdettiin klo 10:55, ja klo 11:15 pysähdyttiin syömään lounasta. Sen jälkeen ajettiin turnauspaikalle, jossa pelasin yhteensä kaksi virallista kaksinpeliä, ja yhden epävirallisen nelinpelin suunnilleen koko osavaltion parhaan tennisteamin pelaajia vastaan, ja voitto tuli kotiin, ja oli heidän valmentaja vähän hämillään.

Viime viikonloppuna tai oikeastaan jo perjantaiaamuna lähdettiin ajamaan kohti Myrtle Beachia. Calella oli yhteensä neljä baseball-peliä, joita varten sille reissulle lähdettiin. Perjantai-iltana käytiin Broadway At The Beach -nimisellä turistien ostospaikassa. Lauantaina katsoin yhteensä 5 tuntia baseballia, jonka jälkeen lähdettiin viettämään "tyttöjen iltaa" Lisan kanssa seafood-ravintolaan Atlantin rannalle ja shoppailemaan Tanger Outlet Centeriin. Sunnuntaina katsottiin vain 4,5 tuntia baseballia, jonka aikana päätin kutoa villasukkaa, jonka tein melkein alusta loppuun sunnuntain pelien aikana. 

Nyt kun tenniskausi on virallisesti ohi, päätin etten sittenkään pelaa koripalloa. En myöskään aio pelata socceria keväällä, vaan sen sijaan liityin track teamiin, ja aion alottaa juoksemisen. Track teamin valmentaja kuulemma pistää porukat juoksemaan suunnilleen 5-10 km joka päivä, joten sunnuntaina alkaa sitten kahden mailin juokseminen.

Two months

Aika on mennyt tosi nopeasti, ja takana on jo 2 kuukautta! Paljon on tapahtunut viime postauksen jälkeen, ja arki on lähtenyt rullaamaan ihan mukavasti. Yhtenä aamuna unenpöpperössä menin laittamaan kapselikahvinkeittimeen mukini ylösalaisin, ja ihmettelin, että "miks ihmeessä tä kuppi on näin piripintaan täynnä", kunnes hetken pähkäilyn jälkeen Lisan kanssa todettiin, että taisikin olla kahvikuppi väärinpäin.

Koulun puolella menee ihan mukavasti, sillä mun aineet on sen verran helppoja, ettei läksyjä tule oikeastaan ollenkaan. Välillä täytyy tehdä PowerPoint-esitelmiä ties mistä mielisairauksista ja kierrätystavoista, mutta niiden lisäksi en ole tehnyt kertaakaan läksyjä. Opettajat on vihdoin vähän höllännyt dress coden suhteen, ja tällä hetkellä on sallittua käyttää reijällisiä farkkuja, kunhan iho ei näy (ennen sillä ei ollut mitään merkitystä, näkyikö iho vai ei). Edelleen kuitenkin turhauttaa se, että täällä kontrolloidaan niin tiukasti käytävillä kulkua, kuten jos käy toisessa luokassa nopeasti, täytyy ottaa mukaan kulkulupa opettajalta, ja vessassa käymiseen on erikseen jaettu Bathroom Passit, joita on ne 4-8 per lukukausi.

Tenniksessä kausi lähenee loppuaan, ja tällä hetkellä olen #4 teamissa. Sateiden vuoksi treenejä ja pelejä on jouduttu perumaan ja siirtämään. Enää on 5 peliä jäljellä, jonka jälkeen oletan että kausi on ohi. Sen jälkeen on ilmeisesti silloin tällöin treenejä, kunnes tulee talvi, eikä ole enää mahdollista pelata ulkona. Oon tässä tenniksen ohella käynyt myös kuntosalilla, koska sain Lisalta kupongin ilmaiseen kuukauteen kuntosalilla. Itse kuntosali ei ole mikään suuri urheilukeskus, mutta olenpahan saanut hoidatettua katoavia reisilihaksiani, minkä seurauksena polvet on ruvennut hieman reistailemaan (ja polvet on myös teipattu kinesioteipillä). Aloin myös miettiä, että mitä sitä tekisi tenniksen jälkeen. Ensin olin pitkään sitä mieltä, että käyn vain lenkillä ja kuntosalilla soccer-kauteen saakka, mutta päätinpäs tänään mennä juttelemaan koripallojoukkueen valmentajalle, ja nyt on tiedossa Try Outit marraskuun alussa, ja sitä ennen omatoiminen treenikausi, joka sisältää koripallon alkeiden opettelun aina uskollisten YouTube-videoiden avulla. Mutta saas nähdä, miten käy.

Käytiin myös mun ekassa jenkkifutispelissä pari viikkoa sitten, ja suoraan sanottuna en ymmärtänyt pelistä mitään. Katsomosta katsottuna näytti siltä, että iso joukko ihmisiä valmistautuu johonkin, ja pillin vihellyksestä ihmiset hyppivät toistensa päälle riippumatta siitä, kenellä pallo on. Yleisöllä oli kuitenkin meno päällä, ja kaikki hurrasi kuin viimeistä päivää.

 Tänne on myös vihdoinkin tulossa syksy! Puiden lehdet on ollut jo pidemmän aikaa punertavat, mutta nyt myös ilma on alkanut vähän viiletä. Täällä kaikki sanoo, että ompas kylmä, ja minä vastaan siihen joka kerta, että "Yeah, Finnish weather!!". Syksyn myötä kaupan hyllyt on myös alkanut täyttyä KAIKISTA MAHDOLLISISTA Pumpkin Spice -tuotteista. Ja täältä todellakin saa kaikkea Pumpkin Spice -tavaraa, mitä vaan voi kuvitella. Mun henkilökohtainen suosikki on tee, johon sekoitan maitoa. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kaikki muukin Pumpkin Spice maistuu ihan mahtavalta (lukuunottamatta niitä valmisjauhomuffinseja, mitä mun piti leipoa viime viikolla)!

Oon myös ollut tähän mennessä kahdessa YFU:n orientaatiossa, ja tavannut muita vaihtareita. Kumpikaan tähänastisista orientaatioista ei kuitenkaan ole ollut se mun alueen virallinen orientaatio. Olen päässyt mukaan sen takia, koska Lisa sattuu olemaan YFU:n Field Director, ja sen takia käy kaikki orientaatiot läpi. Se virallinen on vasta ensi lauantaina tulossa, ja kuulemma siinä ryhmässä kaikki vaihtarit on kotoisin eri maista (viimeisimmässä varmaan puolet oli saksalaisia). Olen törmännyt yhteensä kolmeen suomalaiseen tai suomea puhuvaan, ja todennut että en enää osaa puhua suomea. Tai osaan, mutta sitä kuuluisaa hoono soomia, todella oudolla aksentilla, ja hetken pohdinnan jälkeen. Odotan oikein innolla, että kuinka kaunis aksentti mulla on ensi kesänä, kun tulen takaisin Suomeen.

Orientaatio No. 1 Charlotten alueelta. Kuvassa vasemmalta oikealle Rena Japanista, minä Suomesta, Lina Sveitsistä, Lennard Saksasta, Martijn Alankomaista, Chiara Italiasta, Franzi Saksasta, Laura Suomesta ja Lisa Japanista.

Labor Day Weekend

Viime viikonloppuna käytiin perheen kanssa Appalakeilla viettämässä Labor Daytä. Lähdettiin reissuun perjantaina aiottua aiemmin, sillä koulussa levisi ilmeisesti norovirus, ja mun ja Calen lisäksi noin 1000 muuta oppilasta päätti skipata koulun joko taudin tai sen välttämisen takia. Matkalla Ashevilleen, jossa siis oli meidän hotelli, pysähdyttiin Winston-Salemissa syömässä Sweet Potato -ravintolassa.  Sinne oli yli tunnin jonotusaika, joten odotusaikana kierreltiin kaupingin keskustaa, josta päättelin kaupungin olevan täynnä ihmeellisiä taiteilijahihhuleita, jotka pitivät kuka mitäkin näyttelyitä ja myivät teetä, saippuaa ja lasitavaraa. Illemmalla myös törmättiin muutamaan jengiin, jonka kaikilla jäsenillä oli samanlainen T-paita, jossa luki jotain pilven polttamisesta.

Lauantaina herättiin seitsemältä, ja lähdettiin Biltmoreen. Biltmore on joskus ollut jonkun älyttömän rikkaan hollantilaisen George Vanderbiltin perheen koti. Tänä päivänä siellä käy paljon turisteja, ja ihmiset järjestää myös häitään siellä. Bilmore sijaitsee siis vuorilla keskellä-ei-mitään, ja kaikki, mitä talon (tai oikeastaan linnan) ikkunasta näkee, kuului George Vanderbiltille. Talossa oli reilusti yli 200 huonetta, 43 vessaa, sisäuima-allas, kuntosali, keilarata ja talvipuutarha sisällä. Ulkona puolestaan taisi olla suunnilleen 5 tai 6 puutarhaa. Sanotaan vaikka niin, että jollain on ollut ylimääräistä rahaa.

 
 



   
Sunnuntaina lähdettiin kymmenen aikaan aamulla Grandfather Mountainille. Tarkoituksena oli olla perillä joskus kahdentoista maissa, mutta muutama muukin oli tulossa samaan paikkaan, joten tunnin vuoren rinteellä ruuhkassa olemisen jälkeen päästiin viimein perille. Käytiin Swinging Bridgellä, jonka yhteydessä olevan matkamuistomyymälän yhteydessä törmäsin yllättäen kahteen suomalaiseen! En kuitenkaan sanonut heille mitään, sillä musta oli erittäin mukavaa kuunnella suomalaisten puheita, kun he kuitenkin siinä luulivat olevansa ainoat suomea puhuvat. Swinging Bridge -silta on noin yhden mailin korkeudessa, ja nimensä mukaisesti se kuulemma keinuu tuulessa. Sillan vieressä oli kyltti, jossa luki 'Max 40 henkilöä', mutta karkeasti arvioiden voisin väittää, että yhdessä vaiheessa sillalla käveli suunnilleen 80-100 henkeä samaan aikaan.

Maanantaina, jolloin oli siis virallisesti Labor Day, oltiin lähes koko päivä kotona. Lähdettiin kotoa vain kauppaan ostamaan tarvikkeet keksien leipomista varten. Sain vihdoinkin leipoa jotakin alusta saakka, eikä tarvinnut käyttää niitä valmisjauhomitäliesekoituksia. Leivoin siis suklaakeksejä ja kaurakeksejä, ja Lisa päätti vielä leipoa (jauhosekoituksesta) red velvet -kakun. Mietin siinä, että miksi ihmeessä kaikki täytyi leipoa kerralla, mutta sainpahan pitkästä aikaa leipoa. Siinä menikin sitten koko loppupäivä, ja illalla muistin, että seuraavana päivänä oli kaksi "koetta" tulossa. Sitten taisinkin jo nukahtaa.

Back To School

Koulu alkoi tosiaan viime maanantaina. Päivä alkoi jonkin sortin ryhmänohjauksella, jossa käytiin läpi koulun säännöt, joita oli kahden vihkosen verran. Ihmiset kyseli multa, että olenko venäjältä kotoisin, ja kukaan ei oikeastaan tiennyt, missä Suomi on. Kysyin sitten, että tietääkö ne missä Ruotsi on, ja sitten ne tiesi missä päin maailmaa Suomi sijaitsee. Sitten mentiin liikuntasaliin kuuntelemaan vielä lisää sääntöjä tällä kertaa rehtorin suusta. Säännöistä voin sen verran kertoa, että dress codea on jostain syystä kiristetty tänä vuonna. (Housuissa ei saa olla minkäänlaisia reikiä 3 tuumaa polvien yläpuolella, vaikka reikä olisikin peitetty kankaalla toiselta puolelta, eikä ihoa näy ollenkaan. Legginsit ja jegginsit ehdottomasti kielletty. Hameen ja shortsien täytyy olla minimissään 3 tuumaa polvien yläpuolelle yltävä. Paita ei saa olla liian läpinäkyvä, ei saa sisältää verkkokangasta, eikä saa olla liian avonainen edestä ja/tai takaa. Topin olkainten mitasta ei ole mitään sormisääntöjä, mutta suunnilleen sellaista viiden sormen sääntöä täytyy noudattaa, sillä olkapäät ei saa näkyä, ja sivusta topin tulee yltää kainaloihin saakka. Paita ei saa sisältää häiritseviä, provosoivia, paljastavia,  sivistymättömiä tai hävyttömiä tekstejä, sisältää jengimerkkejä tai tupakkaa, alkoholia, huumeita tai aseita mainostavia kuvia. Sama sääntö koskee myös näkyviä tatuointeja. Lisäksi on kiellettyä käyttää hattua, lippistä, huivia, kankaista pantaa, hikipantaa, bandanaa, pyyhettä, aurinkolaseja, suojalaseja tai muita päähineen muotoja koulun sisäpuolella. Myöskin pyjamat on kielletty erikseen.) Jos dress codea rikkoo, saa varoituksen, saattaa joutua lähteä kotiin vaihtamaan vaatteet dress coden mukaisiksi, tai vaihtoehtoisesti koulu voi erottaa muutamaksi päiväksi. Itse olen tällä viikolla "rikkonut" dress codea kolme kertaa, koska hameeni on ollut "liian lyhyt". Kolme kertaa se on mitattu, ja kertaakaan ei ole ollut liian lyhyt. Syitä dress coden olemassaoloon on muunmuassa se, että vääränlainen pukeutuminen on terveydelle tai turvallisuudelle vaarallista, ja se vaikuttaa pukeutujan opiskeluun ja käyttäytymiseen muita oppilaita kohtaan.


Opiskelu koulussa alkoi heti ekana päivänä. Aamulla ekana mulla on American History, jossa lähinnä luetaan 6 cm paksuista kirjaa ja vastataan kysymyksiin.

Toisena mulla on Foods, jossa ollaan käyty koko viikko läpi turvallisuusohjeita. Käytännössä ollaan kirjoitettu neljään muotoon seitsemään eri kategoriaan jaetut mahdolliset keittiössa tapahtuvat onnettomuudet, miten niitä ennaltaehkäistään, ja miten hoidetaan mahdolliset vammat. Viimeisin näistä neljästä muodosta oli sellainen hieno vihkonen, jonka askartelemiseen ollaan käytetty kaksi oppituntia, eikä kenelläkään ole se vieläkään valmis. Vihkonen siis sisältää nämä kaikki seitsemän onnettomuustyyppiä. Tämä työ siis arvostellaan, ja lisäpisteitä saa, jos on tulostanut kuvan joka sivulle. Muuten ihan tärkeä juttu tämä turvallisuus, mutta mietin vaan että koskakohan mainitaan jotain siitä ruoanlaitosta, puhumattakaan siitä, että koska sitä käytännössä oikeasti valmistetaan. 

Kolmantena mulla on Yearbook, jossa ollaan kierrelty koulua ottamassa kuvia luokkahuoneista. Kuvat ladataan koneelle, jonka jälkeen niistä tehdään sivu yearbookiin.

Viimeinen oppiaine mulla on Health Team Relations, jossa ollaan opeteltu lääketieteellisiä lyhenteitä ulkoa. Ihan kiva, että koulu alkoi ettei enää tylsisty kotona, mutta kuten host äiti Lisa totesi perjantaina kysyessään, mitä mieltä olen USA:n koulusta, en varmasti koskaan enää vihaa hetkeäkään suomalaista koulua.


Koulun jälkeen mulla on jatkunut päivä tenniksellä. Tällä viikolla meillä oli neljä peliä ja yhdet treenit. Tiistaita ja perjantaita lukuunottamatta oon tullut joka päivä kymmenen aikaan pelistä kotiin. Sen jälkeen oon mennyt nukkumaan, ja aamulla taas herännyt 6.30 kouluun. Pientä väsymystä on siis ollut liikkeellä, ja tänä aamuna heräsin kuudelta, koska perheen koira ulvoi 40 minuuttia putkeen. En suoraan sanottuna ymmärrä, että miten kukaan (edes koira) jaksaa ulvoa niin pitkään, mutta en tosiaan sen takia saanut kuuden jälkeen unta.


Perjantaina koulun jälkeen kävin kotona syömässä välipalaa, ja sitten lähdin mun area repin Kristin kanssa katsomaan jonkun kristillisen koulun soccer- ja lentopallopelejä. Siellä sitten Kristi esitteli mut kaikille mahdollisille ihmisille, ketä vaan vastaan tuli. Suunnilleen jokainen niistä piti mua niin kauniina, että hyvä ettei pitänyt taivaan enkelinä. Myös kaikki muutkin mun tuntemat/tietämät ihmiset kehuu joka päivä joko sitä, kuinka kauniilta näytän tänään, tai kuinka hienot vaatteet mulla on. En osannut tänne tullessa arvata, että kuinka paljon vaikutusta sillä on jenkkien mielestä ulkonäköön, että on vaaleat hiukset (olen varmaan koulun ainoa luonnollisesti blondi). En myöskään pukeudu täällä mitenkään erityisen hienosti, mutta ilmeisesti jos käytän normaaleja vaatteita verkkareiden sijaan olen saman tien super tyylikäs (ja vuosikirjaan on otettu kuvia mun hienoista asukokonaisuuksista). Eräs tyttö koulusta valotti mua, että amerikkalaiset on varmaan itse niin rumia, että ne pitää kaikkia ulkomaalaisia todella kauniina. Mutta siis syy siihen, miksi mentiin pelejä katsomaan ole se, että Kristi halusi mun tapaavan yhden tytön siitä kristillisestä koulusta, joten mentiin porukalla Taco Belliin syömään pelien jälkeen. Taco Bellistä jatkoin Kristin kanssa Roxborossa joka vuosi järjestettävään festarien tyyppiseen Personality-tapahtumaan (Roxboro sijaitsee Person Countyssa, siitä huikean hauska nimi). Suurin osa mun ikäluokasta oli sitä mieltä, että koko juttu on aika laimea tapahtuma, ja sitä se kyllä olikin. Tapahtumassa oli siis bändi, muutama huvipuistolaite pikkulapsille ja paljon ylihinnoiteltua festariruokaa.

P.S. Pahoittelut kuvien puutteesta. Ei ole ollut mahdollisuuksia kuvailla, kun kaikki teknologia on kielletty, eikä ole ollut aikaakaan kuvailla muuten vaan.

Kuulumisia

Viime viikko on kulunut lähinnä tennistä pelatessa. Meillä oli treenit maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona mulla oli challenge match, jonka ansioista oon nyt pelaaja no. 6 teamissa. Käytännössä se tarkottaa sitä, että aina, kun meillä on ottelu toista koulua vastaan, mun vastustajana on toisen koulun no. 6 -pelaaja. Huomenna on taas uusi challenge match, jonka seurauksena joko jatkan no. 6 -pelaajana tai no. 7 -pelaajana.

Torstaina käytiin myös perheen kanssa Durhamissa katsomassa Durham Bulls -baseball-joukkueen peliä. Siellä oli kyllä tunnelmaa, mutta mun mielestä baseball-kentän tuijottaminen 2,5 tuntia putkeen oli aika tylsää, kun pelaajat ei edes lyöneet koko palloa, ja muutenkin kotijoukkue hävisi (ei kuulemma ole pitkään aikaan voittanutkaan). Valittiin juuri se torstaipäivä sen takia, koska pelin aikana nakkikioskeilta (tai mitälie ovatkaan) sai ostettua 1 dollarilla hodareita, popcornia ja juomia.

 
 
Lauantaina oli taas chillauspäivä, ja illemmalla lähdettiin katsomaan Calen baseball try out:ia. Sunnuntaina oli niin lämmin päivä, että lähdettiin taas järvelle. Siellä me lilluttiin vedessä ja harrastettiin tubingia, joka oli superhauskaa! Tubing on siis lyhyesti selitettynä sitä, että vedetään sellasta kelluvaa juttua kovaa vauhtia veneen perässä. Järvellä on tullut myös kalastettua, ja siellä on älyttömästi kissakaloja.



Tällä viikolla meillä on ollut tenniksessä kolme matsia muita kouluja vastaan. Ekat kaksi ollaan voitettu reippaasti 9-0 ja 8-1. Viimeinen niistä oli tänään, ja se hävittiin. Tällä kertaa oli vastassa todella hyviä pelaajia, joten tulos oli oletettavissa. Pelasin kuitenkin tähän asti parhaimman pelin, joten häviö ei haittaa yhtään.

Eilen ennen tennisotteluja oli koululla Open House, jossa siis käytiin hakemassa lukujärjestykset ja tapaamassa tulevat opettajat. Suurin osa opettajista vaikutti ihan mukavilta tyypeiltä, mutta joukossa oli myös niitä ei-niin-mukavan oloisia tyyppejä. Koulu hommasi kaikille oppilaille (maailman surkeimmat ja vanhimmat) läppärit, joita varten koko koulun täytyy ostaa uusi reppu, jossa on kolmelta sivulta pehmustettu tasku läppärille. Läppärit myös painaa älyttömästi, ja ainoa hyvä puoli niissä on se, että niiden ansiosta meille ei anneta paperisia koulukirjoja lisäpainoksi reppuun. Lisäksi täytyy hankkia kaiken maailman #2-lyijykyniä ja kansioita jokaiselle eri oppiaineelle. Loma jatkuu onneksi vielä vähän aikaa ennen kuin koulu alkaa.
 

Eka viikko takana

Viikko sitten tiistaina lensin YFU:n kanssa Atlantin yli Amerikkaan. Matka kesti kauemmin, kuin olisi tarvinnut, koska viimeinen lento D.C.:stä viivästyi reilu 2 tuntia huonon sään takia. Isäntäperheeni oli ollut Raleighin lentokentällä vastassa jo ennen, kuin kone oli edes noussut Washingtonista. Illalla myöhään kuitenkin pääsin perille 25 valveillaolotunnin jälkeen.

Tällaiset tervetulolahjat oli mun huoneen kirjoituspöydällä odottamassa

Seuraavana aamuna heräsin jo seitsemältä, ja aamupalan jälkeen lähdettiin host-äiti Lisan ja host-veli Calen kanssa lääkäriin hommaamaan Sports Physical Form kuntoon. Sieltä suoraan mentiin moikkaamaan tennis teamia, joka teki vielä mulle koulun esittelykierroksen. Koulu oli suoraan sanottuna älyttömän iso, ja käytäviä tuli ja tuli joka kulman jälkeen lisää. Kierroksen jälkeen käytiin hakemassa Wendy'siltä chicken sandwichit ja mentiin kotiin syömään. Sen jälkeen sitten palattiin kouluun tekemään lukujärjestystä mulle. Yritin parhaani mukaan välttää kaikki tylsät aineet, mutta valinnanvaraa oli aika heikosti, sillä koko muu koulu oli tehnyt lukkarinsa jo kauan sitten. Mun lukujärjestyksessä kuitenkin tällä hetkellä ovat ainakin American History, Math, Food, Health Team Relations, Health Science, Advance PE, English ja ilmeisesti Yearbook.

Torstaina oli taas aikainen herätys, ja lähdettiin tennis teamin kanssa jonkin sortin harjoitusotteluun (englanniksi scrimmage), jossa pelasimme toista koulua vastaan. Lämpötila oli älyttömän korkea, ehkä 35-40°C, ja mun pelit ei kauheen hyvin sellasen Suomen kylmän kesän jäljiltä mennyt. En ollut (enkä ole vieläkään) tottunut sellaseen lämpötilaan, joka tennistä pelattaessa on verrattavissa ehkä johonkin saunan tapaseen (ja saunassa vielä tennistä täysillä puoli tuntia). Tuli siis jonkun verran hikoiltua siellä. Paluumatkalla käytiin Bojangles'-nimisessä pikaruokalassa syömässä, ja valmentaja Lynn tarjosi mulle North Carolinan erikoisuuden sweet tean. En erityisemmin nauttinut siitä juomasta, mutta paikalliset näyttävät litkivän sitä jatkuvasti.

Perjantai ja lauantai kuluivat shoppaillessa tarpeellisia tarvikkeita. Perjantaina mentiin tavalliseen ostoskeskukseen, ja lauantaina suunnattiin sitten Outlet Centeriin. Sunnuntai kului suurimmaksi osaksi telkkarin äärellä, ja kolmen maissa taloon saapuivat yksi perheen edellisistä vaihtareista tyttöystävänsä kanssa. Illemmalla tilattiin pizzat Pizza Hutista, ja lähdettiin läheiselle järvelle picnicille ja lillumaan veteen. Järven vesi oli muuten suoraan sanottuna kuin poreamme ilman poreita, sillä vesi oli lämpösempää kuin lasten uima-altaissa. Illalla kotiin palattua katsottiin leffaa, mutta taisin nukkua koko leffan ajan, sillä jet lagit vaivaavat edelleen.

Lähtöpäivä lähenee

Moi! Mä olen Jenny, ja olen lähdössä parin viikon päästä vaihtoon Jenkkeihin. Olen kotoisin Turusta, ja järjestönä mulla on YFU eli Suomen Youth For Understanding. Päätin alkaa kirjottaa vaihtariblogia, jottei tarvitse kaikille kavereille, sukulaisille ja tutuille erikseen raportoida, miten elämä vaihdossa kulkee. En mene nyt kuitenkaan lupaamaan mitään, että kuinka usein aion päivitellä blogia, koska en tiedä yhtään, minkälainen päivärytmi mulla tulee olemaan tulevana vuonna. Toinen syy on se, etten suoraan sanottuna en osaa käyttää Bloggeria lähes ollenkaan. 

Lähtöpäivä mulla on 4.8. Matkustusaika Turusta perille Yhdysvaltoihin kestää aika lähelle 24 tuntia. Yritin laskea lentoaikaa (minkä teki erittäin hankalaksi aikaerot), ja tulokseksi siihen sain 10 h 30 min. Lentokenttien odotteluajoista tulee yhteensä 7 h 40 min. Siihen vielä saa lisätä Turku-Helsinki -ajomatkan, johon on varattu 2 h. Jenkkien päässä on vielä viimeiseltä kentältä ajomatka kotiin, jonka kestosta mulla ei ole aavistustakaan.

Mun tuleva koti on siis North Carolinan osavaltiossa, Roxboro-nimisessä pikkukaupungissa. Asukkaita siellä on suunnilleen 8500. Mun perheeseen kuuluu äiti Lisa, isä Kevin, 16-vuotias pikkuveli Cale ja koira, jonka nimi taisi olla Ellie. Lisäksi perheellä oli jo aikuinen tytär Megan, jolla on Analiese-niminen 4-vuotias tytär.

Samaa koulua mun kanssa käy sopivat 1700 muutakin oppilasta, sillä se koulu on alueen ainoa High School.  Koulu alkaa 24. elokuuta, joten mulla on melkein kolme viikkoa aikaa tutustua ihmisiin ennen koulun alkua. Tiedän jo etukäteen, että heti Jenkkeihin saavuttuani aloitan tenniksen, sillä tennis teamin valmentaja on ollut jo maaliskuussa muhun yhteydessä tehden selväksi, että mä todellakin pelaan siellä tennistä. 

Siinä onkin sitten suunnilleen kaikki, mitä tähän mennessä tiedän ensi vuodesta. Enää ei ole jäljellä ennen lähtöä paljoakaan paperihommia tehtävänä erinäisiin virastoihin liittyen, ja nyt täytyy jo pikkuhiljaa alkaa pakkailla. Ajatus siitä alkaa jo vähän hirvittää. Olen nimittäin siitä lähtien, kun siskoni 6 vuotta sitten oli vaihdossa halunnut itsekin vaihtoon, ja se vaihtovuosi on aina ollut siellä jossain tulevaisuudessa. Nyt se kuitenkin on jo ihan muutaman päivän päästä, enkä tule sieltä melkein vuoteen takaisin. Toivon kuitenkin, että mulla on hieno vuosi tulossa.